Re: Agilitypaneeli


[ Vastineet / Follow Ups ] [ Agilitysivujen juttupalsta / The message board of the Agility pages ] [ Vain aloitusotsikot / only starting Subjects ] [ FAQ ]

Jutun lähetti Ville L , Maaliskuun 10, 2016 kello: 19:16:28
----------------------------------------------------------------------

Re: Agilitypaneeli

Vastineena juttuun: Re: Agilitypaneeli, jonka kirjoitti: Ajatuksia herättävä. , Maaliskuun 10, 2016 kello: 12:53:29:

Ajatuksia herättävä. kirjoitti:
» Kiitos Helsingin seudun kennelpiirille paneelin järjestämisestä. Ja kiitos koirakuville taltioinnista. Toivottavasti vastaavanlaisia järjestetään myös tulevaisuudessa.

Kyllä tästä tulee perinne :-)

» On hienoa, että löytyy ihmisiä, jotka ovat valmiina kertomaan avoimesti omasta tekemisestään. Oli kiva, että panelisteilla oli myös eriäviä mielipiteitä, ettei koko ajan vain peesattu toisia. Kaikki panelistit ovat kukin tavallansa päässeet maajoukkueeseen/ pärjänneet arvokisoissa ja sen he ovat eittämättä ansainneet.

» Panelia katsoessa syntyi itselläni monia ajatuksia. Varsinkin muutamaan asiaan jäin "kiinni".

» En tiedä kuinka toimivaa/kehittävää on, että ihmiset, jotka itse kilvoittelevat maajoukkuepaikasta, alkavat piirtämään raameja sille, ketä (muita heidän lisäkseen) karsintoihin saisi osallistua. Millä perusteella maajoukkuekarsintoihin ei saisi mennä ajatuksella "menen harjoittelemaan", kun kuitenkin ollaan sitä mieltä, että maajoukkueessa pitäisi olla jokin jatkumo ja itse mm-kisoissa pitäisi päästä käymään useampaan kertaan ennen kuin voidaan odottaa menestystä? Ne "harjoittelumatkat" (eli ne ensimmäiset mm-kisat) maksaa kuitenkin liitto, karsintoihin osallistumiskulut kilpailija itse.

Mikäli minä koen systeemin huonoksi ja systeemin takia Suomen maajoukkue ei saavuta parasta menestystä, niin kyllä minä siitä sanon ääneen. Mikäli osanotto-oikeutta ei rajoiteta kovalla kädellä, niin itse karsinnoissa on sattumalla liian suuri rooli.

» Sitä ihmettelen, että ihmiset jotka ovat nykyisellä systeemillä maajoukkueeseen päässeet, kritisoivat karsintasysteemiä. Eikö heidän itsensä sitten olisi kuulunut olla joukkueessa? Samoin on hassua, että kritisoidaan maajoukkueen henkeä ja seuraavassa hetkessä sanotaan reilun pelin(kö?) mukaisesti, että nauttikaa vielä tänä vuonna kun pääsette karsintoihin, toivottavasti ensi vuonna ette pääse. Tämä jos mikä nostaa hyvää henkeä harrastuksen parissa. Eikö maajoukkueen henkeen pysty vaikuttamaan jokainen sen jäsen? Jos joku toinen murjottaa eikä tsemppaa, niin täytyykö juuri hänestä ottaa mallia myös omaan käytökseen?

Voittaessani karsintakilpailun 2014 ansaitsin paikkani maajoukkueessa, mutten ollut paras kilpailuiden paras koirakko. Enkö saisi kritisoida systeemiä, koska olen kerran karsinnat voittanut... Mitä enemmän karsintojen systeemiä mietin, niin sitä huonompana sitä pidän.

» Panelissa puhuttiin urheilusta ja huippu-urheilusta.
» Missä muussa urheilulajissa tehdään jopa 100 kilpailusuoritusta kauden aikana? Missä muussa urheilulajissa riittää yksi 15 min lajitreeni viikossa maajoukkuepaikkaan? Toki monessa muussakin lajissa tehdään paljon lajia tukevia harjoitteita, mutta kyllä tehdään määrällisesti myös lajinomaista treeniä.

Kun kysymyksessä on laji, jossa mukana on eläin, niin pitää mennä eläimen ehdoilla. Monissa lajeissa kisataan paljon enemmän kuin agilityssä. NBA ja NHL ovat 82 ottelun runkosarjoja. Siihen päälle pleijarit ja maaottelut. Sata 35 s suoritusta on aika vähän verrattuna sataan lätkä- tai korismatsiin. Nyt monelle taisi jäädä se kuva, ettei koirien kanssa treenata mitään (viikottaisen lajitreenit lisäksi). Meillä juostaan, uidaan ja ulkoillaan. Koirien tulee olla hyvässä kunnossa, että ne jaksavat tehdä agilityä. Minä teen paljon lajinomaista treeniä, mutta miksi treenaisin koiraani yhtään enempää kuin on tarve (välillä en treenaa edes sitäkään)?

» Kovasti puhuttiin myös koirien hyvinvoinnista, lämmittelystä, lisäravinteista ja huollosta. Ohjaajasta ei puhuttua mitään. Välillä tuntuu, että agilityharrastajasta tulee urheilija siinä vaiheessa, kun hän vetää trikoot (nykyään kompressiotrikoot) jalkaan...

:D Minäkin tosiaan käytän kompressiotrikoita. Minusta on loogista, että keskustelu keskittyi koiraan. Koira ei osaa sanoa, että milta siitä tuntuu jne. jne. Agilityn fyysiset vaatimukset riippuvat pitkälti koirakosta. Ääriesimerkkeinä MM-kisoissa Jouni Orenius ja Tumanova. Jokainen voi itse päättää kuinka paljon omaan fysiikkaan panostaa.

» Mielestäni paneeli edusti todella hyvin agilityharrastuksen yleistä kuvaa. Jokainen tekee omasta mielestään oikein, toisten tekemisiä arvostellaan kärkkäästi ja jos ei muuta niin vedotaan ammattilaisen (tällä kertaa eläinlääkärin) sanomisiin, jotta siitä omasta tekemisestä tulee SE ainoa oikea.

Ikävä, että sinusta tuntuu tuolta. Minusta Suomessa monia eri tyylejä tehdä agilityä menestyneesti. Oikea tyyli on se, millä oma koira saadaan kulkemaan mahdollisimman kovaa (ja virheettömästi) radalla. Aivan varmasti jokainen panelisti löytää omasta tekemisestään kehitettävää. Vuosien saatossa olen muuttanut paljon omaa tekemistäni. Nytkin uskon omaan juttuun - aivan kuten uskoin niihin omiin aikaisempiinkin juttuihin.

» Mutta kuten sanottua, hienoa, että panelistit olivat noin avoimia ja laittoivat itsensä likoon.
» Niin kauan kuin on mahdollista itse yritän omalla tavallani maajoukkueeseen, vaikka taloudellinen tilanne onkin minulla heikko ja agility on minulle loppujen lopuksi vain agilitya. Haluan uskoa, että myös minunlaiseni pystyy pärjäämään nykypäivän agilityssa :-D.

Tsemppiä treeneihin! Agilityssä pärjäämiseen ei tarvitse olla tietynlainen. Menestymiseen tarvitaan myös paljon onnea - terve, itselleen sopiva ja tarpeeksi nopea koira ei ole mikään helppo rasti. Lajina agility on siitä kiva, että kuka tahansa voi päästä huipulle.



----------------------------------------------------------------------

Vastineet / Follow Ups:





[ Vastineet / Follow Ups ] [ Agilitysivujen juttupalsta / The message board of the Agility pages ] [ Vain aloitusotsikot / only starting Subjects ] [ FAQ ]