Re: Agilitypaneeli


[ Vastineet / Follow Ups ] [ Agilitysivujen juttupalsta / The message board of the Agility pages ] [ Vain aloitusotsikot / only starting Subjects ] [ FAQ ]

Jutun lähetti Emilia K. , Maaliskuun 11, 2016 kello: 19:42:01
----------------------------------------------------------------------

Re: Agilitypaneeli

Vastineena juttuun: Re: Agilitypaneeli, jonka kirjoitti: Ville L , Maaliskuun 11, 2016 kello: 18:28:47:

Haluan nyt haastaa Ville, koska olet sagissa toiminnassa aktiivisesti mukana ja sitä kautta osaltasi vaikuttamassa lajin kehitykseen jossakin määrin suuremmassa roolissa kuin moni muu lajia harrastava - ja samalla toivon, että kaikki suoremmin vaikuttamassa olevat ovat joutuneet oikeasti haastamaan omat ajatuksensa ja löytämään vankat perustelut ajamilleen asioille.

"Karsintakriteerit tulisi olla sellaiset, että itse karsintoihin pääsisi vain sellaisia koiria, joilla on mahdollisuus menestymiseen maailmalla."

Tämä kuulostaa mielestäni yksinkertaisemmalta kuin onkaan. Sanoisin jopa, että tämä on todellisuudessa liki mahdoton tavoite. Jos karsinnat ylipäätään aiotaan pitää, eikä ratkaista joukkuetta puhtaasti ranking-menettelyllä, on karsintoihin jollakin tietyllä puolueettomalla karsintamenetelmällä karsittava koiria.

Ensiajattelulla esimerkiksi saattaisi tulla sellainen ajatus, että hitaammat koirat eivät kuulu karsintoihin. Mutta sitten, kun asiaa pohtii syvällisemmin, niin nopeus ei ole ainoa asia, jolla MM-kisoja voitetaan. Se on vain yksi osa suurempaa kokonaisuutta. Karsinnoista pitäisi siis saada karsittua pois myös ne muilla häviämistä korreloivilla ominaisuuksilla varustetut koirakot. Nollaprosentin pitäisi ehdottomasti olla hyvin korkea, mielellään tietysti vähintäänkin yli 50%, sillä MM-kisoja ei voiteta kontakti- tai rimavitosilla. Tämän lisäksi ohjaajan kisahermojen tulisi väistämättä olla todistetusti kisakykyiset. (Miten tämä todennetaan?)

Karsinnoista pitäisi saada siis jollakin menetelmällä rajattua pois rimoja räiskivät koirat, huonosti koulutetut kontaktit, huonohermorakenteiset ohjaajat, liian hitaat koirat (kuka tämän rajan hitaudesta määrittelee ja millä perusteella?).. Listaa voisi varmaankin jatkaa helposti pidemmäksikin.

Aika nopeasti pystyy siis huomaamaan, että itse asiassa onkin aivan todella vaikeaa lähteä muodostamaan rajoitustapaa, jolla saataisiin paikalle vain ne koirakot, jotka ihan aikuisten oikeesti pystyisivät menestymään maailmalla. Tuskin sellaista kriteeristöä saadaan koskaan muodostettua, joka pystyisi tuohon kaikkeen rajaamiseen.

Jos suoraan sanon, niin mielestäni on ajan ja energian hukkaa edes yrittää muodostaa tuollaisia karsintoja. Miksi ihmeessä sellaiset pitäisi edes pyrkiä järjestämään? Mitä hyötyä siitä oikeasti olisi menestyksekkään MM-kokoonpanon aikaansaamiselle? Huonommat koirakot jäävät joka tapauksessa joukkueen ulkopuolelle. Paljon PALJON olennaisempaa olisi pohtia sitä, millaisella karsintaformaatilla saadaan muodostettua Suomen agilitymaailman dream team kuin jäädä pohtimaan sitä, että "kunhan nyt ei ne hitaammat/hyllyttävät/rimoja pudottavat/jne harrastelijat pääsisi karsintoihin".

Ymmärrän, että koirakkomäärän rajaus on ajankäytöllisesti konkreettinen haaste ja siihenkin pitää vastata jollakin tavalla. Mutta samalla toivon, ettei uuden karsintatavan kehittely siirry painopisteeltään liiaksi siihen, mitä ei haluta (hitaita tulosepävarmoja koiria, huonohermoisia ohjaajia, jne), vaan huomattavasti vahvemmin siihen, mitä halutaan ja etenkin, että miten se haluttu saavutetaan. Minun on rehellisesti sanottuna mahdotonta uskoa, että syytä suomalaisten koirakkojen menestymättömyyteen maailmalla voisi pienimmässäkään määrin pistää huonompien koirakkojen niskoille, vaikka sellainen mielikuvahan siinä väistämättä muodostuu, kun karsinnoissa tuntuu olevan ainoastaan se vika, että paikalle saapuu liikaa "vääriä" koirakoita, jotka pilaavat "oikeiden" koirakoiden mahdollisuudet.

Ja lopuksi vielä siitä, miksi en suostu purematta nielemään myöskään ajatusta siitä, että pienemmät kisat olisivat oikotie onneen ja menestykseen:

7 starttia vs. 5 starttia on mielestäni melko laimea muutos, jos tavoitteena on vähentää "sattuman" (itse en pysty sattumaa allekirjoittamaan tässä yhteydessä. Joko koirakko onnistuu tai ei onnistu ja se ei mielestäni ole sattumaa vaan taitoa/kisahermoja/nopeutta/hallintaa/ketteryyttä tai niiden tai joidenkin niistä puutetta, toisin sanoen lajiosaamista tai -osaamattomuutta) vaikutuksia. Jos haluttaisiin oikeasti tavoitella koirakon keskimääräistä onnistumista, tarvittaisiin startteja huomattavasti enemmän, jos siis ajatellaan, että tavoitteena on mahdollisuus keskimääräiseen suoritukseen. Onko se oikeasti tavoitteena? Eihän sellaista mahdollisuutta starttimäärien kautta ole MM-kisoissakaan, jos olen oikein ymmärtänyt, vaan koirakolla on se hyvin rajattu määrä mahdollisuuksia näyttää kaikki se, mihin koirakko pystyy.

Olen ollut itse muutama vuosi sitten työstämässä seuramme SM-joukkuekriteereitä, ja sitä kautta voin hyvin ymmärtää, ettei karsintaformaatin luominen ole vähäisimmässäkään määrin helppoa. Enkä halua tässä kritisoida tai väheksyä aktiivisen agilityväen ja SAGIN työtä. On upeaa, että karsintaformaattia uudistetaan ja pohditaan, ja lajia kehitetään. Samalla kuitenkin toivon, ettei kehitystyötä tehdä kevyin perustein ja kisakenttien laidoilla kavereiden kanssa keskustellen, koska samaa mieltä olevien kanssa keskustellessa asiat eivät välttämättä tule aina haastetuiksi riittävällä intensiteetillä.



----------------------------------------------------------------------

Vastineet / Follow Ups:





[ Vastineet / Follow Ups ] [ Agilitysivujen juttupalsta / The message board of the Agility pages ] [ Vain aloitusotsikot / only starting Subjects ] [ FAQ ]