Jutun lähetti ITe , Lokakuun 19, 2015 kello: 20:26:09
Re: "Treenaaminen" kisoissaVastineena juttuun: Re: ''Treenaaminen'' kisoissa, jonka kirjoitti: Marko Kaminen , Lokakuun 18, 2015 kello: 23:30:06:
Jos todella olet sitä mieltä, että kaikki oli ennen SAGIn perustamista paremmin, niin olen kyllä kanssasi erimieltä. Itse olen sitä mieltä, että vain hyvin harva asia oli silloin paremmin. Olen aina ollut sitä mieltä, että kenenkään muun harrastamisen näkemystä ei kuitenkaan voi muuttaa, eikä ole tarvettakaan. Jokainen saa ja hänellä on oikeus harrastaa, kouluttaa tai kilpailla juuri sillä intensiteetillä ja niillä tavoitteilla, jotka itse kokee mielekkääksi. Se on kuitenkin vääjäämätöntä, että mitä enemmän on kilpailijoita yhdessä kilpailussa, sitä vaikeampi sitä on voittaa. Sekin on vääjämätöntä, että koska nykyään harjoitellaan enemmän, täytyy myös jokaisen palkintopallille haluavan tehdä yhä enemmän töitä. Onko se sitten tiukkapipoisuutta onkin jo toinen juttu. Toisilla se sitä aiheuttaa ja toisilla ei. Osaamisen taso on ainakin aivan toinen, kuin 90-luvulla, minkä näkee kun katsoo vanhoja videoita. Ero on huikaiseva. Olisiko harrastaminen sitten mukavampaa, jos osattaisiin vähemmän tai että ainakin harvempi olisi niin hyvä, kuin mitä nykyisin palkintopallille päästäkseen tarvitsee olla. En tiedä, itse en usko siihen. Sen sijaan olen tunnistavinani osaamisen yksipuolistumisen. Suhteessa yhä suurempi osa harrastajista osaa vain agilitya, eivätkä he tiedä muista lajeista kovinkaan paljoa. Absoluuttisesti monipuolisten harrastajien määrä on kuitenkin varmasti kasvanut. Itse uskon siihen, että monipuolisuudesta olisi etua myös agilityssa ja se ehkä vähentäisi paineita, kun ymmärtäisi koiran koulutusta myös jostain muusta näkökulmasta.
Jos en ole täysin väärin ymmärtänyt, niin Sinun itsesi harrastustausta on varsin monipuolinen. Se on varmasti rikkaus. Ehkä se myös tuo esille nuo positiivisen palkitsemisen hyödyt ja tärkeyden. Sitä taustaa vasten voin toivoa ymmärtäväni, mitä ajat takaa. Omaa taustaani ajatellen, en voi mitenkään nähdä, että ongelmana olisi SAGI. Yksittäisen ihmisen arvot ja arvojärjestys, ryppyotsaisuus tai ilo ei ole mielestäni kiinni organisaatioista. Olen vakuuttunut, että jos agilityn harrastaminen olisi yhtä laajaa kuin nyt ja sitä hallinnoitaisiin suoraan Kennelliitosta, kaikki harrastaminen olisi vähintään yhtä tiukkapipoista tai yhtä letkeää, aivan yksilöistä riippuen. Tosin uskon, että lajin kasvu ei olisi ilman SAGIa onnistunut ja kaikki olisi paljon pienempää. Huomattavasti pienempää.