Re: Miten EO-karsintojen mittauksissa kävi?


[ Vastineet / Follow Ups ] [ Agilitysivujen juttupalsta / The message board of the Agility pages ] [ Vain aloitusotsikot / only starting Subjects ] [ FAQ ]

Jutun lähetti Kisaikä , Helmikuun 5, 2017 kello: 18:01:47
----------------------------------------------------------------------

Re: Miten EO-karsintojen mittauksissa kävi?

Vastineena juttuun: Re: Miten EO-karsintojen mittauksissa kävi?, jonka kirjoitti: ITe , Helmikuun 5, 2017 kello: 17:23:23:

ITe kirjoitti:
» Kyllä kaikilla osapuolilla on vastuunsa, mutta niiden vastuun luonne vaihtelee. On myös toisaalta aivan eri asia, aiheuttaako hypoteettinen eettinen vastuu mahdollisesti jotain taloudellista vastuuta.

» Jokainen tuomari on vastuussa siitä, että tekee mittaukset niin hyvin kuin osaa ja sääntöjen mukaisesti sekä noudattaa saamiaan mittausohjeita. Tuomareiden koulutuksessa koiran mittaustapahtumaa ja siihen vaadittavia menettelyitä käydään läpi ja tuomareilla asiaa käsitellään myös heidän jatkokoulutuksessaan. Vuoden 2008 Helsingin MM-kisojen yhteydessä KV-tuomariseminaarissa olin itse todistamassa myös niiden käytäntöjen opettamista, mitä kansainvälisessä mittauksessa edellytetään. Tietojeni mukaan näitä ja muitakin sen jälkeen annettuja mittausohjeita on tuomareille koulutettu. Tuomareille on myös kerrottu, että FCI on tiukentanut mittaustulkintaansa ja ottanut EO-kisat kv-mittausten piiriin. Tästä asiasta on tiedotettu myös kilpailijoita ja asia löytyy EO-karsintojen säännöistä.

» Jokainen ohjaaja vastaa sekä omasta että koiransa kilpailukelpoisuudesta. Oikea kokoluokka on yksi osa kilpailukelpoisuutta.

» Koirat kasvavat yksilöstä ja rodusta riippuen hyvin eri aikaan ja nopeudella. Tulisiko siis mielestäsi toteuttaa järjestelmä, jossa vähintään laadittaisiin rotukohtainen taulukko, jonka mukaan määriteltäisiin koska koira olisi uudelleenmitattava tai pahimmillaan voisiko koira ylipäätään aloittaa lajin parissa kilpailemisen ennen kuin kasvu on pysähtynyt? Kuka tämänkaltaisen virallisen seurantajärjestelmän voisi rakentaa ja toteuttaa ja millä rahalla? Olisiko "häntäveroon" tarvetta lisätä vielä "mittauvero" osuus? Keneltä oikean mittausajan arvioiti parhaiten onnistuu? SAGIlta, tuomarilta, kasvattajalta, kilpailijalta? Yleensä asia on parasta jättää sen osapuolen hoidettavaksi, jolla on parhaat ja välittömimmät mahdollisuudet toteuttaa ja arvioida asiaa. Kilpailijalla on ylivoimaisesti parhaat edellytykset arvioida, koska kasvu on päättynyt. Jos hänellä on rajatapauskoira, hänen tulee pitää huolta vain mittausajankohdasta eli siitä, että kasvu on päättynyt, mittauksen suorittaminen on edelleen tuomareiden vastuulla.

» Koirayksilön kasvu nopeus, kasvun määrä tai moni kasvuun liittyvä tekijä on varmasti perimän eli geenien aikaansaannosta. Ei koiran kasvusta voida laittaa yhtäkään ihmistä minkäänlaiseen vastuuseen. Korkeintaan ruokinnasta ja liikunnasta voidaan. Tältä rajoitetultakin osin tuomarilla ei ole pienintäkään mahdollisuutta vaikuttaa koiraan tai sen päivittäiseen elämään. Korkeintaan tuomari voi evätä ylipainoiselta, huonosti liikkuvalta tai sairaalta koiralta lähtöluvan. Koiran ominaisuuksiin tai vikoihin ei tuomari kuitenkaan voi millään käytännön toimilla vaikuttaa, korkeitaan rajata osallistumisoikeutta. On siis ylipäätään mahdotonta millään loogisella perusteella siirtää vastuuta kasvusta tuomarin osalle.

» Jos puhutaan taloudellisesta vastuusta, niin se tuntuu vielä vaikeammalta. Mikä on se sopimus, minkä ehtoihin tuon kaltainen taloudellinen vastuu voisi kuulua? En ole nähnyt ainoatakaan sen kaltaista sopimusta eikä tiedossani ole sellaista normiainesta, johon minkäänlainen taloudellinen vastuu voisi perustua. Jos jollakin on epäselvää, mistä voisi tällaisen puuttuvan sopimuksen vaatimuksia alkaa pohtia, niin ehkä kannattaisi aloittaa vaikkapa Oikeustoimilaista (OikTL), jota pidetään Suomen "sopimuslakina". Kilpailijalla on myös ollut jo etukäteen mahdollisuus tutustua kilpailusääntöihin, jossa on kerrottu, mitkä ovat mittarajat. Jos hän ei ole tätä oikeuttaan käyttänyt, on se hänen omalla vastuullaan. Luokkasiirto ei myöskään tee koirasta käyttökelvotonta, joten edes teoreettinen näyttö vahinkosummasta on lähes mahdotonta näyttää toteen, sillä koiralla on myös paljon muuta käyttöä kuin sen kanssa kilpaileminen agilityradalla. Tätä perusteluketjua voisi jatkaa, mutta ehkä se ei ole tarpeen. On todella vaikea esittää toteen koiran hypoteettinen tulevaisuusarvo varsinkin, kun alun pitäenkään korkeammassa kokoluokassa odotusarvot eli kilpailutulokset eivät alun pitäenkään olisi olleet samat, jos mittaus olisi välittömästi ensimmäisellä kerralla mennyt oikein. Kysymys siis kuuluisi, mitä arvoa edes ylipäätään voisi pitää jonain taloudellisena korvauksen perustana. Taloudellisten korvausten osalta onkin ehkä syytä unohtaa koko keskustelu.

» Monen koiran kilpailu-ura päättyy mitä ihmeellisemmistä syistä. Meidän parhaassa iässä ollut tervunarttu jouduttiin pari vuotta sitten lopettamaan maksassa olleen kasvaimen takia. Toiselta koiralta meni tapaturmaisesti varvas ja se ei pysty sen takia normaalisuoritukseen ja keskityttiin pk-lajeihin. Joku koira saattaa kasvaa hieman pidempään ja kokoluokassa tulee muutos. Me itse jouduimme tekemään päätöksen toisen koiramme lopettamisesta ja toisen amputaatiosta ja uramuutoksesta. Aivan samalla tavalla ohjaajan on kannettava vastuunsa ylikokoisen koiran jatkosta. Se joko jatkaa agilityssa seuraavassa kokoluokassa tai sitten ohjaaja tekee jotain muuta. Ei se ole kenenkään kolmannen osapuolen vika.

Kaikkein huolestuttavinta minusta on, että kentällä kisaa koiria joiden kasvu on kesken. Ja se paljonko niillä on jo treenattu keskenkasvuisina. Näitä YouTube pätkihän saa "ihailla" jos haluaa. Ja kommentit ovat upeaa, taitavat, upea pari ja vasta 6kk tekee 10 esteen rataa MAHTAVAA, jne:lleen.


----------------------------------------------------------------------

Vastineet / Follow Ups:





[ Vastineet / Follow Ups ] [ Agilitysivujen juttupalsta / The message board of the Agility pages ] [ Vain aloitusotsikot / only starting Subjects ] [ FAQ ]