Jutun lähetti Koutsi Valkkunen , Tammikuun 20, 2017 kello: 00:39:27
Koirakoiden esteosaamisessa suuria puutteitaHairahduin tänä vuonna taas kerran tauon jälkeen ottamaan itselleni koulutettavaksi muutaman agilityryhmän. Miksikö? No siksi, koska haluan antaa oman panokseni seuran toimintaan ja koska tykkään koirakoiden kanssa puljaamisesta, ongelmien ratkomisesta ja saan kiksejä kun koulutettavat osoittavat kehitystä, oppivat uutta. Tykkään myös koiraharrastuksen sosiaalisesta puolesta ja ilman ryhmiä sitä vain piipertää itsekseen koiriensa kanssa, tuttuja näkee lähinnä kisoissa.
No, alkukauden muutamt kerrat menivät ihan lupaavasti. Oli kiva kartoittaa kunkin koirakon taitotasoa ja tavoitteita, miettiä kullekin tarpeellisia harjoituksia, kehityskohteita. Aika pian kuitenkin kauden edetessä muistin, miksi viimeksi lopetin kouluttamisen ja tyydyin pelkkään omien treenaamiseen. Ohjaajilla ei ole todellista sinnikkyyttä ja jaksamista treenaamiseen.
Treeneihin tullaan vähän valmiiseen pöytään. Halutaan aina mennä täyttä rataa vaikka koirien (ja ohjaajan itsensä) esteosaaminen ei sitä mahdollistaisi. Kompensoidaan esteosaamisen puutteita viemällä koiraa nenästä vetämällä radalla tai tekemällä aina ihmeellisiä ohjauskuvioita esteille "koska muuten se ei osaa", mennään vaikka kepit aina samalta puolelta tai perässä hiihtäen koska koira ei hallitse niitä muuten, haetaan aina sitä ideaalia viivasuoraa linjaa esteille koska vinosta koira ei osaa itse hakeutua sinne. Ei voida edetä kontaktiesteillä kauemmaksi valmiiksi koska koira ei ota muuten 2on2offia vaan se pitää kädellä käydä pysäyttämässä. Ei toisaalta voida myöskään jäädä taaemmaksi koska muuten koira hyppää keinun puolivälistä alas. Ei voida jättää koiraa suorittamaan itsenäisesti vaikka takaakiertoa koska se ei osaa.
Tiedostetaan varmaan jollain tasolla, että koira ei osaa yksittäisiä esteitä tarpeeksi hyvin mutta ei välitetä siitä, parastahan on kaahata rataa.
Ja nämä koirakot ovat kolmosluokan koiria, joiden kauden tavoite on kuitenkin SM-kisoihin osallistuminen (joskaan ne eivät voi siellä koskaan menestyä tällä systeemillä).
Turhauttaa.
Suunnittelen treenit todella huolella niin, että kauden aikana käytäisiin läpi monipuolisesti vaikeita kolmosluokan ratojen asioita. Annan kullekin koirakolle viikoittain kotiläksyjä. OHJEINEEN. Esimerkiksi takaakierron treenaamisen itsenäisemmäksi/pienemmästä vihjeestä, kontaktiesteillä vedättämisen kestämisen, keinun itsenäisen suorittamisen vaikka ohjaaja jäisi taakse, vaikeampien keppikulmien treenaamisen, poispäinkäännön vahvistamisen, putkijarrut... Mitä ikinä. Vaan seuraavalla viikolla kysyessäni onko treenattu - ei ole. Taas halutaan mennä rataa, tehdään siellä ne samat virheet kuin aina ennenkin ja ihmetellään miksi se koira ei vieläkään osaa. No ei kai, kun sitä ei ole kunnolla opetettu, vaan noustu pikapikaa kolmosiin radalla pelastelemalla. Edes järjestämällä treeneihin radan sivuun yksittäisiä esteitä (vaikka sitä keinua) treenattavaksi ei käytetä tilaisuutta hyväksi. Ei kai viitsitä. Onhan kivempaa juosta rataa tai harjoitella jaakotuksia/knuutituksia/saksalaisia/alencoptereita/japanilaisia/twistejä/viskejä...
Huoh. Mikä avuksi? Jokin motivaatioasia kai tämä on. Halutaan vain ne rusinat pullasta ilman vaivannäköä. Taitaa jäädä kouluttaminen taas tähän kauteen. Jatkossa treenaan omassa porukassa jossa on kehittymishaluisia ohjaajia jotka ymmärtävät, että kolmosissa pärjätäkseen on koiran kyettävä jo tekemään varsin itsenäisesti töitä ja ratkaisuja, hallittava eri esteiden eri variaatiot, kestettävä ohjaajasta erkanemista, siedettävä häiriötä ja työskenneltävä myös kauempaa ohjattuna.
Mites te muut koutsit? Miten jaksatte ryhmäläisiä, jotka eivät tee töitä? Mistä revitte itsellenne sen motivaation kouluttaa viikosta toiseen kun toiset tulevat treeneihin jutustelemaan mukavia ja rallattelemaan rataa? En jaksaisi vain seistä radan keskellä huutelemassa "hyvähyvä, seuraava" kun joka viikko on samat ongelmat joihin ei viitsitä paneutua.
Onneksi on sentään kivat ihmiset ryhmässä vaikkeivat läksyjään teekään, muuten menisi hermo ihan tyystin :).