Jutun lähetti ITe , Elokuun 2, 2016 kello: 23:07:18
Re: Koirien mittaaminen kansainvälisissä arvokisoissaVastineena juttuun: Re: Koirien mittaaminen kansainvälisissä arvokisoissa, jonka kirjoitti: Emilia Kainulainen , Elokuun 2, 2016 kello: 12:18:25:
Kiitos taas Emilia hienosta yhteenvedosta! Kiitos muillekin, jotka ovat vaivanneet päätään. Eilen juuri pohdiskelin, että oikeastaan tarvittaisiin mittalaitteita koskeva keskustelu ja myös testaaminen. Ensin täytyisi löytää mittaväline, jolla saataisiin vaikkapa aivan varmasti jossain tietyssä korkeudessa oleva koiranukke kerta toisensa jälkeen mitattua ja tulokseksi sama arvo, vaikka mittaajat vaihtuisivat. Tuo kahden jalan ajatus on varmasti minimi, mitä mittalaitteelta tulisi edellyttää, jos siis haluttaisiin tarkkoja tuloksia. Mittalaite ja sen kalibrointi on asia yksi.
Toinen on oikean mittauksen muut edellytykset. Mitä edellytetään pinnalta? Miten koiran tulee seistä ja miten varmistetaan, että mittaus tapahtuu oikeasta paikasta jne..
Kyllä tuomareita on koulutettu ja he ovat kokeneita. Monella on varmasti tuhansiakin mittauksia eli rutiinia löytyy. Silti toivoisin, että varsinkin tätä mittalaite asiaa joku pähkäilisi oikein kunnolla. Lupaan nostaa hattua ja korkealle, kun joku esittelee välineen, jossa satunnaiset poikkeavuudet on helppo karsia. Samoin lupaan nostaa hattua niille henkilöille, jotka tekevät oikein kunnon analyysin eri mittavälineiden kyvystä päästä edes lähelle oikeaa tulosta. On todellakin pohdittava myös sitä, mihin käyttöön ja mitä tarkoitusta varten jokin mittaväline on kehitetty. Yleensä käyttötarkoitus ratkaisee minkälaista tarkkuutta välineellä on edes tavoiteltu. Kaikki ymmärtävät, että timpurin ja kellosepän mittatarkkuuden vaatimus on erilainen. Kyllä näyttelypuolellakin haetaan mielestäni eri asiaa ja tarkkuutta kuin agilityn kokoluokan mittauksessa. Oleellinen kysymys onkin, millainen toleranssi on hyväksyttävissä. Kun mittalaite on kunnossa voidaan vasta tarkemmin pohtia, miten mittaustilanne olisi sellainen, että tulos olisi hyväksyttävissä. Vaikka nämä asiat kulkevat myös käsi kädessä, itse keskittyisin ensivaiheessa hyvien mittausvälineiden analysoimiseen ja ehkä jopa kehittämiseen, jos ideoita löytyy.
Todennäköisesti on paljon niitä, jotka ovat tyytyväisiä nykytilanteeseen. Itse näen asian kuitenkin niin, että jos asiaa ei riittävästi myllätä ja pengota sekä periaatteita pohdita, niin tosiasiassa mittauksesta tiedetään liian vähän. Voi olla, että olen väärässä ja nykyvälineet ovat parhaita mahdollisia, mutta jos kukaan ei uskalla kyseenalaistaa, niin kukaan ei myöskään ole valmis selvittämään. Oli lopputulema mitä tahansa, niin tietämyksen määrä ainakin voisi nousta oleellisesti.