Jutun lähetti Ninja , Maaliskuun 26, 2016 kello: 11:44:32
Re: Koirien terveystutkimuksetVastineena juttuun: Re: Koirien terveystutkimukset, jonka kirjoitti: Seuraan , Maaliskuun 26, 2016 kello: 00:32:47:
Olen kuvauttanut kaikki koirat hieman yli vuotiaina: lonkat, selkä, olkanivelet, kyynärät. Silloin saa ainakin perustiedon miltä koiran luusto näyttää ja jos myöhemmin jotain tulee, niin sitten on olemassa vertailukohta terveeltä ajalta.
Mitä ajattelet, mitenkä vaikuttaa treenaamiseen se mikä terveystiedon tulos on?
Nuorella koiralla treenailisin joka tapauksessa rauhassa, hyppytekniikka erillisenä jo 4kk iästä lähtien pentuponnariharjoitteilla ja siitä sitten esteosaamiseen ja ohjaukseenn (ilman esteitä) tutustuttaen. Jos koiralle siinä vaiheessa tulee oireita, niin luonnollisesti siinä vaiheessa sitten tutkitaan tarkemmin. Tällöin ei käytännössä ole eroa kuvataanko koira vasta kaksivuotiaana. Vaikka se olisi D-lonkkainen, sitä tuskin pidettäisi pumpulissa, mutta toki ohjaajan haaveet voisivat olla muuta kuin agilitya. Ne d-lonkkien asiatkin todennäköisesti näkyisivät jossain vaiheessa ilman kuvaustakin, valitettavasti.
Itselläni on C-lonkkainen agilitykoira, joka harrasti aikoinaan menestyksekkäästi agilitya MM-tasollakin, lopetti uransa kymmenen vuoden paikkeella ja elää tervettä joskin nykyisin hieman kankeaa vanhuuttaan pirteänä 15-vuotiaana kotikoirana. C-lonkathan ovat terveet, vaikkeivät täydelliset, ja kun lihaskunto on hyvä ja muu huolto pelaa, niin niillä voi viettää aktiivista harrastuselmää.
Toinen koirani oli kaikin puolin terve, muttei siltikään kunnossa. Aluksi hoidettiin revähdystä, mutta se ei ottanut parantuakseen. Liikkeet olivat epäpuhtaat ja pentumaiset 2-vuotiaalla koiralla ja ongelma paheni kun sille esiteltiin melkein maksikorkuisia rimoja. Koira tutkittiin monesti, se kävi useissa röntgenkuvissa ja magneettikuvauksessakin eikä vikaa löytynyt yli vuoteen vaikka koira oli kipeä. Viimein löytyi rakennevika, rangan löysyys joka aiheuttaa tietyissä liikkeissä hermopinteen ts. iskiastyyppinen oire ja sitä kautta monenlaista kompensaatiota joka vetää lihakset jumiin. Aikoja sitten oli tullut selväksi, ettei koirasta tule agilitykoiraa, mutta syyn epäselvyys oli turhauttavaa, kun ei tiennyt miten koiraa auttaisi ja pystyisikö se edes arjessa elämään kivutta. Nyt kun syy on selvillä, koira on kuntoutunut ja voi hyvin kotikoirana sekä aivan muun tyyppisten harrastusten parissa. Kaikenlainen hyppääminen on pannassa koko koiran iän ja riehumisleikit koirakavereitten kanssa myös.
Pointtina se, että koskaan ei voi tietää mitä eteen tulee, vaikka miten etenisi. Noista ajoissa otetuista kuvista oli meille paljon hyötyä, kun jouduttiin oireiden alkaessa uusia kuvia ottamaan.
Treenaaminen kannattaa tehdä ennemmin taitavasti ja harkitusti kuin "rankasti" ja suurella toistomäärällä. Tässä tyylissä on onneksi tapahtunut paljon edistystä viimeisen 15 vuoden aikana, kuten agilitypaneelissakin kuultiin. Laatu ja koulutustaito korvaa määrän.
» » Aiemmat koirani olen myös kuvauttanut hetikohta yksivuotiaina, mutta nykyisen pennun kohdalla pohdiskelen myös, että josko vasta parivuotiaana kuvais. Saisi samalla kaikki selkäkuvatkin virallisina. Mutta sitten mietityttää treenaaminen, että kuinka "rankasti" sitä uskaltaa tehdä ennen kuvauksia. Vaikea juttu, puolensa sekä nuorena että vähän vanhempana kuvauttamisessa. Tuplakuvauksia en ainakaan tällä hetkellä usko teettäväni.» Mielenkiintoinen aihe seuraan