Jutun lähetti Julia Kärnä , Maaliskuun 2, 2015 kello: 12:25:28
Re: JännittääVastineena juttuun: Re: Jännittää, jonka kirjoitti: Kisaava jännittäjä , Maaliskuun 1, 2015 kello: 18:02:39:
Esiintymis- ja kilpailujännityksen kanssa voi oppia tulemaan toimeen ja sitä myötä nauttia lajista enemmän sekä saada myös parempia tuloksia yhdessä koiransa kanssa.
Olen itse käynyt pitkän tien sekä esiintymisen liittyvän jännittämisen että kilpailujännittämisen kanssa ja koulutan työkseni mm. jännittämisen hallintaa . Ammattinäyttelijänä oman esiintymisjännityksen ehkäisyn suhteen ratkaisuna ei ollut "älä mene sellaisiin tilanteisiin" koska esiintyminen on työni. Teatterissa vaan ei voi työtehtäviänsä valikoida, että tekisi vain niitä asioita jotka osaa ja joita ei tarvitse jännittää. Nykyisin jännitän esiintymistä sekä monta muuta sosiaalista tilannetta edelleen, mutta jännitys ei tuhoa suoritusta eikä lamaannuta, vaan tulee esiin enemmänkin hyvän energisenä olona tai korkeintaan jossain määrin ylivirittyneenä tilana.
Esiintymisammattilaisten keskuudessa on paljon jännittäjiä, herkästi reagoivia ja impulsiivisia ihmisiä, jotka alalla työskennelläkseen joutuvat löytämään keinonsa jännityksen hallintaan. Taidepuolellahan ei käytetä doping-testejä, joten osa turvautuu kemiallisiin valmisteisiin oloansa helpottamaan. En tiedä miten tavallista tuollainen on muusikoiden keskuudessa, mutta tiedän että sitä ilmenee.
Toisaalta se ihmetyttää ja surettaakin, koska ihmisen mieli on niin vahva, että sen avulla pystyy tekemään yllättävän suuria asioita.Jännitys syntyy ajatuksista, itse luoduista tai ympäristön asettamista paineista, epäonnistumisen pelosta, epävarmuudesta, tilanteen outoudesta tai yllättävyydestä, pelottavuudesta, huonosta itsetunnosta, liiallisesta itsekriittisyydestä, epärealistisista odotuksista ja ties mistä. Mielen tuottamia fyysisiä oireita vastaan voi tehokkaasti käydä mielen omilla keinoilla. Jos verenpaineen voi nostaa mielen avulla ja sykettänsä säädellä, miksei myös päinvastainen onnistuisi?
Esiintymisjännitys talttuu samoilla keinoilla kuin kilpailujännityskin. Alan kirjallisuutta löytyy urheilijoiden mentaalivalmennuksen puolelta ja kurssejakin on ympäri Suomea silloin tällöin, kun seurat niitä innostuvat järjestämään.
Erilaiset mielikuvaharjoitteet ja rentoutusharjoitteet auttavat monia, kun sellaista työskentelytapaa oppii käyttämään. Myös perusosaamisen kasvattaminen sekä kokemuksen karttuminen vähentää jännityksen elementtejä. Ja kuten sanottu, valmistautumisrutiinit tuovat kilpailutilanteeseen rauhaa ja varmuutta.m Mielikuvaharjoittelun kautta voi tilannetta käydä läpi etukäteen tai jälkikäteen erilaisten tavoitetta tukevien tunnetilojen ja ankkureiden kautta.Sopivalla tasolla pysyvästä jännittämisestä voi jopa nauttia: se on energiaa, innostusta ja hyvää, kohotettua olotilaa parhaimmilaan, kilpailun hurmaa :)
Kilpailemisen riemua jokaiselle, jännittäen ja jännittämättä!
julia@haukkuvaara.fi
Kisaava jännittäjä kirjoitti:
»
» » Olette te melkoisia "heppuleita" jos joku agility-kilpailu jännittää noin paljon, mutta tässä teille hyvä vinkki: ÄLKÄÄ KÄYKÖ KISOISSA, EIHÄN SINNE KUKAAN PAKOTA MENEMÄÄN!!!»
» Tässä ei nyt kaivattu edellisen kaltaisia näsäviisaita kommentteja, vaan vinkkejä jännityksen vähentämiseen. Jännittäjää ymmärtää parhaiten toinen jännittäjä, joihin nimimerkki "Tässä vinkki" ei ilmeisesti onnekseen kuulu.
»
» Ehkä nämä jännittäjät (joihin itsekin kuulun) haluavat testata kuitenkin omia ja koiran taitoja myös kisaolosuhteissa. Itse ainakin koen treenaamisen mielekkäämmäksi, jos kokeilen opittuja taitoja kisoissa, jännityksestä huolimatta. Ja kisoissa on niin mukavaa, ettei jännityksen takia halua olla menemättä :)
» Kyllähän esimerkiksi monet näyttelijät ja laulajat sanovat kärsivänsä kovasta ramppikuumeesta ja voivat pahoin ennen esitystä. Esiintyvät siitä huolimatta menestyksekkäästi, koska ovat oppineet hallitsemaan jännitystä.
» Markon vinkit oli hyviä, kiitos niistä!