Jutun lähetti ITe , Maaliskuun 27, 2016 kello: 17:39:23
Re: SAGIlle tukeaVastineena juttuun: Re: SAGIlle tukea, jonka kirjoitti: Marko Kaminen , Maaliskuun 26, 2016 kello: 20:51:35:
SAGIlla on yhdistyssäännöt aivan samalla tavalla kuin myös sen jäsenseuroilla. Aivan kuten jäsenseuroissa asioista ja budjetista päätetään yleiskokouksessa. Seuraavan kerran budjetti on käsiteltävissä syksyllä. Kevätkokouksessa taas analysoidaan edellisen vuoden tulos ja tase sekä myönnetään vastuuvapaus. On varmasti jokaisen jäsenseuran ja sen harrastajan etu, että seuran sisällä perehdytään SAGIn kevät- ja syyskokouksen asioihin ja muodostetaan päätettävistä asioista mielipide. En ole vielä koskaan kuullut, että hyvistä näkökannoista ja ehdotuksista olisi jotain haittaa. Demokratian pelisääntöihin kuitenkin kuuluu, että enemmistön hyväksymällä linjalla edetään.
Kun olen aiemmin ollut jotain kantaa esittämässä tai puoltamassa, niin toisinaan on enemmistö ollut samaa mieltä ja toisinaan taas ei. En kiellä, että joskus oman kannan häviäminen on tuntunut karvaalta kalkilta, mutta aina kuitenkin viimeiseksi ajatukseksi on tullut, että nythän on sittenkin toteutunut se liiton perusajatus, jota yritettiin saada alusta alkaen voimaan eli että jäsenet päättävät. Ennen SAGIn perustamista päätöksen kaikissa asioissa tekivät Kennelliitto, sen agilitytoimikunta, jonka vetäjän kennelliiton hallitus nimesi ja joka kutsui itse haluamansa henkilöt mukaan toimikuntaan; tai kennelpiirien toimitsijat; tai tuomarit. Jäsenseurojen edustajilla ei ollut mitään suoraa päätösvaltaa. - Nyt on. Toivottavasti tuota valtaa osataan taiten ja rakentavasti käyttää. Hyvällä analyysillä ja hyvillä perusteluilla varmasti on kuulijoita SAGIn yleiskokouksissa.
Jokaisen on siis hyvä ainakin ensi syksyksi selvittää itselleen, miten tuen muodossa saatavat rahat olisi mielekkäintä käyttää? Suoraa seuratukea Opetus- ja Kulttuuriministeriö ei ole pitänyt oikeana lähtökohtana vaan edellyttää, että tuki siirtyy seuroille liiton toiminnan kautta.
Valtion liikuntaneuvoston päätös voi edesauttaa seurojenkin toimintaa taloudellisesti, mutta hieman toista kautta. Yleinen lähtökohta on, että mikäli seurat saavat suoraa tukea, se jaetaan kuntien kautta eli toista kanavaa pitkin. Kaikki kunnat eivät ole kuitenkaan koskaan tukeneet suoraan seuroja vaan ovat toteuttaneet tukensa toisella tavoin. Kunnilla on tähän oikeus kuntien itsehallinnon perusteella eikä valtio voi niitä suoraan seuratukeen pakottaa. Valtion liikuntaneuvoston päätös kuitenkin on hyvä perustelu sille, kun argumentoidaan kuntien suuntaan, että agilitya pitäisi kohdella kuten muitakin lajeja kyseisellä paikkakunnalla. Jos siis tuetaan vaikkapa jalkapalloa, niin miksei sitten agilitya? Linjauksen tulisi siis kunnissa olla samanlainen lajista riippumatta ja täten varmistaa kuntalaisten yhdenvertaisuus. Toki kunnissa on monenlaisia pisteytyssysteemeitä ja vastaavia, mutta niihin on syytä tutustua kunta kohtaisesti. Samoin paikallisseurojen on syytä liittyä VALOn piirien jäseneksi. Oma seurani oli aikoinaan Suomen ensimmäinen VALOn edeltäjän SLUn piirin jäsen. Monet agilityseurat ovat jo tähän mennessä liittyneet oman alueensa liikuntajärjestön piiriin, mutta eivät suinkaan kaikki. On siis ymmärrettävä, että vaikka ollaan kennelpiirissä mukana, sillä ei ole mitään merkitystä, kun lähestymisnäkökulmana on ihmisten liikunta. Alueelliseen VALOn piiriin liittyminen tulisi ottaa tosissaan. Kennelpiiri taas edustaa sitä SAGIn toista tukijalkaa, mutta siellä hoidetaan koira-asioita ei liikunta-asioita. Näitä ei pidä sekoittaa keskenään ja molemmat lähestymiskulmat ovat mielestäni tärkeitä ja arvokkaita. - Kaksi tukijalkaa, joilla SAGI seisoo.