Jutun lähetti Sanna L. , Maaliskuun 11, 2016 kello: 22:24:37
Re: AgilitypaneeliVastineena juttuun: Re: Agilitypaneeli, jonka kirjoitti: kisaaja , Maaliskuun 11, 2016 kello: 13:26:45:
Tällä viikolla treenanneet koirat on esimerkki kummastakin ääripäästä:
- perusasioita vasta opetteleva, 1-luokassa kisaamisen viime vuonna aloittanut ja n. 10 HYL-tulosta syksyn aikana kerännyt vesikoira Sumppi ja
- uransa huipulla kiitävä vesikoira Dia, jolla tekeminen on ylläpitävää.Näistä kahdesta aloittelijakoira Sumppi täyttää huhtikuussa 3 vuotta.
Mun tavoitteena ei ole saada koiria "valmiiksi" tai edes kisavalmiiksi 18 kuukauden tai 2 vuoden ikään mennessä, vaan niiden kanssa treenataan ja kisataan sitä tahtia, kun ne fyysisen ja henkisen kehityksensä puolesta ovat siihen valmiita, ja sellaisia asioita, jotka on seuraavaksi tärkeimpiä oppia. Esimerkiksi yhtään vääntökääntö-ratatreenejä ei tehdä ennenkuin koiran estehakuisuus, itsenäisyys, itsevarmuus ja etenemisvauhti on sillä tasolla, että koira irtoaa ja lukitsee esteitä itsenäisesti ja vauhdikkaasti ja suorittaa esteitä ITSE, ilman kokoaikaista ohjaajan tuen tarvetta.
Oman kokemukseni perusteella olen ihan varma siitä, että jos ohjaajalla ei ole kiire nuoren koiran kanssa, ei monia treenejä tarvi änkeä samaan viikkoon ja kerta viikossa treenitahti lajitreenien osalta riittää ihan hyvin myös nuoren koiran kanssa. Jos perustyö (monipuolinen leikkiminen, ohjaajan kanssa työskentely, kehonhallinta, ketteryys, tasapaino, kropan hallinta, vireen nosto&lasku) on tehty pennun ja nuoren koiran kanssa hyvin ja koulutustilanne on suunniteltu etukäteen (palkan laatu, suunta, määrä, tiheys), ei niitä agilitytelineillä tehtäviä toistoja hirveesti tarvi. Keskimääräinen koira kyllä oppii nopeasti, jos ohjaaja luo tilanteen oppimiselle mahdolliseksi.
Syitä siihen, miksi mulla ei ole kiire kisaamisen aloittamiseen nuoren koiran kanssa:
- Oman kokemukseni perusteella agilitykoira on parhaimmillaan 6-8 vuoden iässä. Tähän ikään mennessä koiralla on kertynyt riittävästi kokemuksia erilaisista esteyhdistelmistä ja koiran ja ohjaajan yhteistyö on hioutunut sille tasolle, että homma kulkee "kuin ajatus vaan". Vanhin koirani aloitti agilityn alkeiskurssilla 1,5-vuotiaana. Seuraava heti luovutuksen jälkeen 8 viikkoisena. Kolmas alkoi tehdä pentujuttuja noin puolen vuoden iässä. Kaikki kolme ovat olleet minun kriteereilläni "valmiita" vasta n. 4-5-vuotiaina. Aloitusajankohdalla tai sillä, miten paljon koiran kanssa on sen pentu- ja nuoruusiässä tehty, ei ole ollut merkittävää vaikutusta koiran "valmistumiseen". Sattumaa tai ei, vuonna 2005 syntynyt Sera oli maajoukkueessa vuonna 2012 ja vuonna 2007 syntynyt Dia vuonna 2014 - kumpikin 7-vuotiaina.
- Mun mielestä on kivempi tehdä agilitya aikuisen koiran kanssa. Silloin ei tarvitse miettiä fyysisen kehityksen näkökulmasta mitä voi/kannattaa tehdä, mitä ei. Aikuiselle koiralle on ehtinyt tehdä tärkeän perustyön muualla. Aikuiseksi kasvaneella koiralla on sen verran kokemuksia muualta elämästä, että esim. häiriön alla toimiminen on yleensä itsestäänselvyys, sitä ei erikseen tarvi opetella. Aikuisten koirien keskittymiskyky on parempi. Ei tarvi hömpötellä, voi tehdä "tehokkaasti": muutaman hyvän toiston koko ajan hommassa edeten ja that's it.
- Agility voi olla koiralle fyysisesti kuluttava laji. Jaan koiran koko elämän aikaiset 10 000 nautinnollista agilitykilometriä mieluummin koiran 12 elinvuodelle kuin 4 elinvuodelle.