Jutun lähetti yksinkertaista , Joulukuun 4, 2014 kello: 13:58:26
Re: Uusia tuulia ?Vastineena juttuun: Re: Uusia tuulia ?, jonka kirjoitti: funtsaaja , Marraskuun 19, 2014 kello: 06:47:44:
funtsaaja kirjoitti:
» Euro-agility kirjoitti:
» » retro kirjoitti:
» » » Vaihtelua kirjoitti:» » » » Totta mutta valitettavasti tulokset puhuvat puolestaan siitä, että siellä Euroopassa tehdään jotkut asiat todella paremmin kuin täällä. Ihmettelen vaan, ettei sitä tieto taitoa haluta sieltä missä oikeasti tällä hetkellä on ?
» » » » No täytyy ihastella netistä näin aluksi :)
» » » Kyllä täkäläiset ammattilaisetkin tekevät loistavia tuloksia vaikka arvokisat eivät ihan putkeen olekkaan menneet. Täällä ollaan agilityn tuotteistuksessa paljon pidemmällä kuin euroopassa jossa perusagilityä vielä harrastetaan huipullakin.
» » Suomessa on tehty aivan maailmanluokan työtä siinä, että agilityyn voidaan kehittää myytäviä tuotteita, jotka myös ohjaustekniikoiden nimillä kulkevat. Suuri arvostus yrittäjille, jotka ovat tällä tavalla luoneet lajin ympärille aidon tuottavan liiketoiminnan.
» » Oman kokemukseni perusteella lähestymistapa Keski-Euroopassa on kovin toisenlainen. Tekemiseen, erityisesti ohjaajan tekemiseen, ei käytetä niin paljoa aikaa ja vaivaa (esim. Lisa on ilmiömäinen liikkuja, mutta rakentaa lopulta ohjauksensa aika yksinkertaisten elementtien päälle – ja kykenee toteuttamaan nuo elementit suuressa vauhdissa), mutta koirien osaamiseen kiinnitetään enemmän huomiota ja erityisesti vauhtiosaamista arvostetaan – ja rataprofiilit myös vaativat ohjaajia pyrkimään siihen, että koira osaa edetä, tekninen kuonosta vetäminen on vähemmällä huomiolla.
» » Esimerkiksi Silvia Trkman ei ole suomalaisesta katsannosta mitenkään ihmeellinen agilitykouluttaja, Suomesta löytyy useita, jotka ovat häntä parempia kertomaan ohjaajille mitä heidän pitää tehdä. Toisaalta, nähtyäni miten Silvia kykenee lukemaan koiria, uskallan väittää, että Trkman on yksi taitavimpia koirankouluttajia, joita lajin piirissä toimii. Muistan kun Trkman oli edellisen kerran Suomessa ja yksi koulutuksessa mukana ollut kokenut suomalaisharrastaja totesi päivän jälkeen, että ihan kiva, mutta olisi odottanut teknisempää tekemistä.
» » Uudet tuulet ovat aina hyvästä, mutta perinteiseen suomalaiseen lähestymistapaan ei parempia osaajia ulkomailta löydä. Jos haluaa saada arvoa irti muiden menestyksestä, voi olla että täytyy haastaa koko lähestymistapa.
» Olen samaa mieltä tuosta Eurooppalaisesta näkökulmasta tekemiseen. Kukin ohjaaja saa näyttää radalla "itseltään", mutta kun tehdään, tehdään rohkeasti ja täysillä ilman kikkailuja. Koirien esteosaaminen on parempaa. Ehkä suomalaiseen tyliin sopiva tekniikkahifistely antaa sellaisen illuusion, että nyt koirakko on tosi taitava. Sitten lähdetään perus seuraharrastajatasollakin liian nopeasti tekemään ihan liian teknisiä ratoja, jotka eivät vielä vihreälle koiralle ole kovin palkitsevia. Tuloksena ns. siisti pakka, mutta hitaampi kuin Eurooppalainen koirakko, koska koira pitää jeesata nenästä esteille ja ohjaaja varmistaa, että jokainen kaarros on just sellainen kuin kouluttaja sanoi ;)
» Mutta sitä en tiedä, tarviiko tyylisuunnan muuttaminen jonkin Eurooppalaisen kouluttajan tuomista tänne...? Omassa seurassani olen jo havainnut viitteitä suunnan muutoksesta kohti yksinkertaisempaa ohjaamista, esteosaamisen painottamista, koiran motivaation painottamista. Treeniradat tuntuvat yksinkertaistuvan kolmosluokkalaisten treeneissä - mutta tulostaso onkin yllättäen ollut tänä syksynä aika hyvä tuttavapiirissäni! Suunnan muutos vatii ohjaajalta itseltään rohkeutta tehdä uusia ratkaisuja niin treenin kuin kisoissa käytetyjen ratkaisujen suhteen. Ei muuta kuin pois sieltä possujunasta seuraavassa rataantutustumisessa ja oman näköistä rataa tekemään! :)
oli hiljan eurooppalaisen vetämissä treneissä ja hänelle kävi kaikki kuviot kunhan koira eteni sujuvasti ja ohjaaja oli just siinä paikassa että hän sai pistettyä koiran nätisti oikeelle esteelle. ja koko homman nimena oli sujuvuus ja yhteinen tekeminen. kuvioilla ei ollut väliä kukin teki omalle koirallee sopivia ohjauskuvioita. tulos on se jolla on väliä, ei siinä miten siihen päästään. eri koirat lukee ohjausta eri lailla ja kunhan koira ja ohjaaja on samalla aaltopituudella ja kumpikin tuntee toisensa niin että ymmärtävät toisiaan niin eikös se ole siinä. vaikka vaan vetäisi koko radan koira vaan toisella puolella juosten niin jos tuut nollalla maaliin ja aika on hyvä niin tarviiko siinä muuta???