Jutun lähetti katetuilla illallisilla ei itse opi kokkaamaan , Marraskuun 6, 2014 kello: 08:48:25
Re: TOP TEAM VALINTATILAISUUDESTAVastineena juttuun: Re: TOP TEAM VALINTATILAISUUDESTA, jonka kirjoitti: rahasta vai rakaudesta? , Marraskuun 5, 2014 kello: 20:29:59:
rahasta vai rakaudesta? kirjoitti:
» härkää sarvista kirjoitti:
» » Kärpäsestä härkänen kirjoitti:
» » » Huippu kirjoitti:
» » » » Yksinkertaista kirjoitti:
» » » » » kärkikoirakot kirjoitti:» » » » » » Syitä on varmasti monia mutta joku juttu siinä on että lajimme huiput, potentiaaliset maailmalla menestyvät ja suomen kärkeä pitävät koirakot eivät valmennukseen hakeudu.
» » » » » Eiköhän se syy ole sama kuin muussakin huippu-urheilussa:
» » » » » Niillä parhaimmilla on jo omat valmentajansa ja treeniohjelmansa.» » » » Jos näin on, miksi sagi sitten järjestää Top Teamin? :D
» » » No olisiko sen takia, että saataisi nostettua myös uusia nimiä ja koirakoita sinne kärkeen, eikä jäädä vain niiden nyt huipulla olevien varaan? Laajentamalla valmentautumismahdollisuuksia saadaan osaamistakin laajemmalle kentälle, eikä vain niille, joilla nyt jo on nimeä ja varaa hankkia itselleen Suomen parasta koulutusta, ja ne hakeutuvat esim. Top Teamiin, jotka kokevat sen antavan heille jotain lisää tähän lajiin. En ymmärrä, mikä tässä on se ongelma (ottamatta kantaa valintatilaisuuteen, valittuihin, tämän vuoden kouluttajiin, yms)
» » Jos on varaa TopTeamiin, on varaa hankkia mitä tahansa huippukoulutusta! Laskeskelin, että neljä viikonloppua TopTeamiä olisi itselleni eteläsuomalaiselle tullut maksamaan yöpymisineen ja matkakuluineen kaksi tonnia! Ei mitään järkeä! Tuolla hinnalla ostan itselleni melkoisen määrän yksityistä koulutusta ja toisaalta, tuolla hinnalla syötän lapsiperhettämme kaksi kuukautta, maksan asuntolainaa kolme erää tai hankin esikoiselle ajokortin. Ketään syyllistämättä voin vain itse hämmästellä, mitä summia ihmisillä on varaa laittaa nykyään koiriin ja agilityyn. Tuohon pariin tonniin kun tulee vielä vuosi tasolla pari tonnia kisamaksuja, kisamatkakuluja, fyssareita ja kaikenlaista sälää päälle, niin voi vaan todeta, että alkaa olla melkoisen elitistinen harrastus agility(kin) nykyään. Toisaalta, onneksi seuratasolla hinnat on vielä kohtuulliset ja se on se, mikä takaa sen, että osaamiskenttä pysyy laajana ja huipulle saadaan niitäkin, joilla ei taloudellisia mahdollisuuksia liitonkaan koulutuksiin ole.
» minä satuin pääsemään TopTeamiin. ja ei, en ole rika. joudun karsimaan monesta asiasta ja venyttämään penniä. ja vaikka en asu eteläsuomessa niin mulle ne maksut vasta on kovemmat sillä yksi leiri on Seinäjoella ja kaksi Turussa (esim. Hesasta sinne lyhyt matka!). itse asun itäsuomessa ja mulle ne matkat vasta on pitkät. olen työttömyyskorvauksilla mutta katson panostukseni lajiin olevan sen rahan arvoista. käyn täälläkin valmennuksissa mutta meillä päin ei juurikaan ole ihan huippu huippu valmentajia ihan joka viikonloppu käymässä. joten kun vuori ei tule Muhammedin luo on Muhammedin mentävä vuoren luo. ja Top Teamistä saa muutakin kuin lajiharjoitteita. sieltä saa psyykkistä ja fysiikkavalmennusta jotista mulle toi henkinen valmennus on se paras anti luultavasti. ja sitä ei normitreenareilta saa. ja vaikka multa kuluu kaikki raha tohon leiritykseen niin jätän sit menemättä kisoihin kunnes olen taas saanut rahaa säästöön. musta koko homma on kannattavaa mulle. ja jos mä lähtisin hakemaan sitä huippukoulutusta jostain niin mulle se maksais varmaan enemmän kuin sen minkä maksan nyt. eli mä luovun vähemmän tärkeistä asioista saadakseni jotain mulle paljon arvokkaampaa.
^ Omia menojaan on helppo priorisoida, mutta ihan eri asia onkin sitten, jos ja kun on vastuussa myös muista eli on ns. perheellinen. Ei työtön isä tai äiti voisi mitenkään pistää kahta tonnia omaan harrastukseensa olettaen, että ei ole takametsää tai appiukkoa, joka rahaa perheelle antaa. Ja suoraan sanoen jotakin on vikaa suomalaisessa yhteiskunnassa, jos työttömyyskorvausta saadaan niin paljon, että vielä on varaa kaksi tonnia pistää harrastamiseen. Mutta joo, huomattu on, että agilityn parissa häärää erityisen paljon juuri heitä, joille koira on lapsi ja perhe, se elämän juttu, samoin kuin itsensä kehittäminen hinnasta huolimatta. Suhtaudun itsekin intohimoisesti agiin, mutta kahta tonnia ei ole varaa laittaa koulutukseen sittenkään, vaikka perheessämme molemmat aikuiset käy töissä. Eikä ole valintakysymys, mihin rahat laitetaan silloin kun rahaa ei ylimääräistä ole. Ei tehdä matkoja tai syödä ulkonakaan, ihan menee kotiruokaan ja perus elämiseen meidän rahamme. Agiä treenataan tämän kaiken ehdoilla. Mutta ei auta lannistua: Silloin kun ei ole varaa ns. katettuun illalliseen, pitää kokata itse, ts. on pakko oppia olemaan luova. Viitaten esim. ed. kirjoittajan mainitsemaan henkisen valmennuksen oppiin, niin ihan aidon oikeesti aiheesta on niin paljon materiaalia ilmaiseksi saatavilla kirjastosta ja netistä, että ei ole sellaisesta salatieteestä ja gurusta kyseisen valmentajan kohdalla kyse, että sen takiakaan maksaisin maltaita. Mutta jos rahaa on ja sitä haluaa muille tarjota, niin tokihan aina ottajia on.