Nostalgiamuisteloita

Jutun lähetti Vanha kalkkis(ko) , Maaliskuun 7, 2016 kello: 12:34:48

Nostalgiamuisteloita

Kirjoitin yhteen viestiketjuun:

"Niin, miettikää niitä aikoja, kun bonuksena koira saattoi pysähtyä radalle syömään ehta aitoa hevosen lantaa. Paljon on aikaa kulunut niistä treeni- ja kisaolosuhteista.
Treeniajatkin olivat jotain myöhäisiä ilta-aikoja, kun ratsastajat olivat lopettaneet maneesin käytön.

Pitäisiköhän pitää nostalgiakisat, jotta uudempi ja tuoreempi agilityharrastajien sukupolvi pääsisi kokeilemaan, minkälaista se oli silloin ennen 1990-luvulla, jolloin minä aloittelin harrastusta ;)"

Nyt "vanhat" agilityharrastajat, sana on vapaa. Kertokaa mukavia muisteloita ajoilta ennen keinonurmea ja lämmitettäviä halleja. Millaista se oli silloin ennen. Missä treenailitte ja kilpailitte. Kuka teki esteet?

Jutun lähetti Ritu , Maaliskuun 7, 2016 kello: 12:39:45

Vastineena juttuun: Nostalgiamuisteloita, jonka kirjoitti: Vanha kalkkis(ko) , Maaliskuun 7, 2016 kello: 12:34:48:

Salaa menin myöhään illalla Pk-kentälle tekemään A:ta ;D

Voi koiraparka...sitä meinaan ravattiin siellä edestakas aina kymmeniä kertoja...no eli silti 16 vuotiaaksi.

Vastineena juttuun: Re: Nostalgiamuisteloita, jonka kirjoitti: Ritu , Maaliskuun 7, 2016 kello: 12:39:45:

Meillä oli talvella paikallinen ratsastusmaneesi vuokrattuna. Treenit mun ryhmällä perjantaisin 22-24 ja esteet ulkona kontissa, josta ensinnäkin otsalamppujen valossa roudattiin ne esteet ensin sinne maneesiin. Rakennettiin rata ja treenattiin ja tietysti treenien päätteeksi roudattiin jokainen este takaisin sinne konttiin.

Oli kyllä korkealla halu harrastaa, meinaan monta vuotta meillä oli nää perjantai -treenit, ei kuuloakaan, että olisi kavereiden kanssa käynyt missään kuppiloissa :) Vasta vuonna 2010 saatiin tänne ensimmäinen agilityyn tarkoitettu sisähalli ja se oli ihan luksusta vaikka olikin lämmittämätön.

Talvellahan kisoja oli harvakseltaan. Hesaan ajeltiin aina kun Purinalla oli kisoja tai Kirkkonummella, muita sisähalleja ei pääkapunkiseudulla ollut. Tampereella kun halusit kisata niin kisat Niihaman maneesissa.

Itse olen aloittanut kisaamisen vuonna 2006 eli suht tuore harrastaja kuitenkin.

Vastineena juttuun: Nostalgiamuisteloita, jonka kirjoitti: Vanha kalkkis(ko) , Maaliskuun 7, 2016 kello: 12:34:48:

Vanha kalkkis(ko) kirjoitti:
» Kirjoitin yhteen viestiketjuun:

» "Niin, miettikää niitä aikoja, kun bonuksena koira saattoi pysähtyä radalle syömään ehta aitoa hevosen lantaa. Paljon on aikaa kulunut niistä treeni- ja kisaolosuhteista.
» Treeniajatkin olivat jotain myöhäisiä ilta-aikoja, kun ratsastajat olivat lopettaneet maneesin käytön.

» Pitäisiköhän pitää nostalgiakisat, jotta uudempi ja tuoreempi agilityharrastajien sukupolvi pääsisi kokeilemaan, minkälaista se oli silloin ennen 1990-luvulla, jolloin minä aloittelin harrastusta ;)"

» Nyt "vanhat" agilityharrastajat, sana on vapaa. Kertokaa mukavia muisteloita ajoilta ennen keinonurmea ja lämmitettäviä halleja. Millaista se oli silloin ennen. Missä treenailitte ja kilpailitte. Kuka teki esteet?

Kisajärjestäjän ominaisuudessa olen joskus 90 luvun lopussa ottanut paperiset kisailmot vastaan ja kirjannut osallistujat kennelliiton kolmeksi jäljentäviin lomakkeisiin. Onneksi ISOISSA kisoissa oli tuolloin vain noin 80 starttia.

x-rotuiset olivat saaneet osallistumisoikeuden agilitykisoihin ja kisasivat tuolloin omissa luokissaan. esim Mini 1, mini 1X, maksi 1, maksi 1X -luokat ykkösissä :) Lisäksi 1-luokasta 2-luokkaan riitti 3 viitostulosta, joten mekin Millan kanssa päästiin luokissa ylöspäin.

Vielöä vuoden 2008 SM kisoissa kisatiimi otti ilmot vastaan paperisena ja kirjoitti ne yksitellen koneelle tulosohjelmaa varten. Nykyään onneksi myös järjestäjän kannalta moni asia menee paljon sujuvammin.

Vastineena juttuun: Nostalgiamuisteloita, jonka kirjoitti: Vanha kalkkis(ko) , Maaliskuun 7, 2016 kello: 12:34:48:

Muutos on ollut nopeaa! Harrastajien vaatimukset tuntuvat nousevan samaa tahtia kuin talkoohenki kuolee. Eikä siinä mitään, on vain hyvä, että turvallisuudesta ja koirien terveydestä huolehditaan paremmin. Olosuhteiden vuoksi en muistele "vanhoja hyviä aikoja", mutta kieltämättä tiettyä nöyryyttä ja rakkautta lajiin kaipaisi nykyaikaankin.

Minun 7-vuotias kisakoirani on aloittanut kisauransa Niihaman maneesissa talvipakkasilla helmikuussa 2010. Tuo taisi kyllä olla viimeinen talvi, kun siellä järjestettiin kisoja. Saman koiran kanssa on myös treenailtu maneesilla "yövuorolla" esteitä yksien treenien takia edestakaisin kantaen. Tuntuukin välillä hassulta, kun nykyään ihmiset valittavat, jos joutuvat treenaamaan lämmitetyssä keinonurmihallissa arki-iltana kahdeksan jälkeen :D Itse olen kisannut vasta reilut 10 vuotta, mutta jo tässä ajassa olosuhteet ovat muuttuneet niin hurjasti, että vielä jaksan arvostaa nykyisiä huikeita tiloja ja treenimahdollisuuksia.

Agilityyn tutustuin aikoinaan 90-luvun puolivälissä ensimmäisen koirani kanssa. Betonipohjaisissa halleissa hyppyytettiin eikä koiran huollosta paljon puhuttu...

Vastineena juttuun: Nostalgiamuisteloita, jonka kirjoitti: Vanha kalkkis(ko) , Maaliskuun 7, 2016 kello: 12:34:48:

Ennen kuin oli maneesia käytössä, kolattiin talvisin ulkokenttä lumesta ennen kuin päästiin treenaamaan. Luksusta oli sitten, kun päästiin hevosmaneesiin treenaamaan. Treeniajat oli klo 21 > (joskus taisi olla jopa jo klo 20). Eka treeniryhmä putsasi esteet lumesta ja kantoi ne ulkoa sisälle, vikat treenaajat kantoivat esteet puolen yön jälkeen takaisin ulos. Treenejä oli yhtenä päivän viikossa, koska maneesin pohja kovettui treenaamisesta sen verran, että vaati talliyrittäjältä kunnon lanaukset aina seuraavana aamuna.

Pöytä oli aikoinaan lähes joka kisoissa, ja meidänkin kisaura alkoi radalla, jolta se löytyi. Ykkösluokassa pöydällä asento oli aina maahan (3-luokassa se asento oli tuomarin määriteltävissä, kakkosluokasta en muista), ja eihän minun kuuma koirani ekoissa kisoissaan olisi millään meinannut mennä pöydälle makaamaan kesken radan. Pöydällä meni videon mukaan n. 30 sekuntia, mutta voitettiin silti.

Vesiestettä treenattiin, mutta sitä ei tainnut kisoissa tulla vastaan kuin Soikka Saarelan radoilla. Kavaletteja oli muutaman kerran. A-estettä väännettiin aina luokkien välissä oikeaan korkeuteen. Kerran oli jäänyt mineillä vahingossa maksikorkeuteen ja huomattiin vasta kesken luokan. Radan jo suorittaneet koirat tekivät radan uudestaan.

Aikoinaanhan oli luokkia vain minit ja maksit, ja omalle kohdalleni oli aika järkytys, kun mediluokan tultua jouduttiin mineistä medeihin. Hyppykorkeus kasvoi samalla 5 senttiä, mikä ei tuntunut hyvältä ollenkaan. Toki se muilla (alle 35 senttisillä ja yli 40 senttisillä) samalla laski, joten kokonaisuudessaan oli hyvä uudistus - omalta kohdalta vain vähän kirpaisi, kun oli koira koko ikänsä tottunut hyppäämään matalampia hyppyjä.

Vitosilla noustiin luokasta toiseen, joten nollia tarvitsi tehdä vasta kolmosissa. Vain voittonollat kelpasivat valioitumiseen, ja meilläkin jäi eteläisen Suomen kovassa kilpailussa valioituminen yhden voiton päähän.

Kisaratoja ei todellakaan saanut tehdä loppuun, vaan hylkäyksen jälkeen heti pois radalta. Kisojahan oli normaalisti vain yksi päivässä, joten aika monta kertaa tuli ajettua x00 km, suoritettua yksi este ja lähdettyä kotiin.

Vastineena juttuun: Nostalgiamuisteloita, jonka kirjoitti: Vanha kalkkis(ko) , Maaliskuun 7, 2016 kello: 12:34:48:

Muistaako joku muuten, milloin sähköinen ilmoittautuminen kisoihin alkoi? Itselläni on hämärä mielikuva, että ensimmäistä kisakoiraani olisin alkuaikoina ilmoitellut vielä paperipostilla (alk. 2004), ja jossain vaiheessa tuli mahdollisuus sähköposti-ilmoittautumiseen.

Voi olla, että muistan väärin tuon postivaiheen (ja sotken näyttelyilmoihin), mutta ainakin sähköposti-ilmoja kuittikopioineen olen laittanut.

Vastineena juttuun: Re: Nostalgiamuisteloita, jonka kirjoitti: Anu , Maaliskuun 8, 2016 kello: 09:38:48:

Anu kirjoitti:
» Muistaako joku muuten, milloin sähköinen ilmoittautuminen kisoihin alkoi? Itselläni on hämärä mielikuva, että ensimmäistä kisakoiraani olisin alkuaikoina ilmoitellut vielä paperipostilla (alk. 2004), ja jossain vaiheessa tuli mahdollisuus sähköposti-ilmoittautumiseen.

» Voi olla, että muistan väärin tuon postivaiheen (ja sotken näyttelyilmoihin), mutta ainakin sähköposti-ilmoja kuittikopioineen olen laittanut.

Meidän seurassa oli oma järjestelmä käytössä ainakin vuosina 2007-2008. Noihin aikoihin tuli myös liiton järjestelmä.
PHP-pohjaisella Form Wizardilla laadin lomakkeen kutakin kilpailua varten ja lomake lähetettiin csv-muodossa ilmoittautumisten vastaanottajalle.

PDF-lomakkeita lähettelin sähköpostilla monen seuran kilpailuihin, ovat tallessa vieläkin, vanhimmat vuodelta 2007.

Vastineena juttuun: Nostalgiamuisteloita, jonka kirjoitti: Vanha kalkkis(ko) , Maaliskuun 7, 2016 kello: 12:34:48:

Minä aloitin kisaamisen 5.5.1990. Ensimmäiset kilpailut olivat Lahden kevätnäyttelyn yhteydessä. Osallistujia taisi olla yhteensä alle 10. Voitin papillonin kanssa minien alokasluokan tuloksella 35 ja se sai myös oikeuden siirtyä avoimeen luokkaan. Vielä 90-luvun alkupuolella useimmat agilitykilpailut järjestettiin näyttelyiden yhteydessä samoin kuin tottelevaisuuskokeetkin.

Toinen kilpailu oli Kirkkonummella ensimmäisten SM-kisojen karsinta. Siinä sijoituttiin alokasluokassa toiseksi tuloksella 62. SM-finaaliin emme kuitenkaan päässeet mukaan. Koirani ei silloin vielä osannut kaikkia esteitä ja muistelen työntäneeni sen renkaan läpi, kun ei se ollut sellaista aikaisemmin nähnytkään ja joitakin hyppyjä hyppäsin yhdessä koiran kanssa. Kirkkonummella näin ensimmäistä kertaa "oikeita" agilitykoiria ja mestaruuden muistaakseni voitti todella nopea pumi.

En koskaan kilpaillut avoimessa luokassa, sillä vuonna 1991 tuli 1-luokka ja muistaakseni kaikki aloittivat silloin alusta.

Vastineena juttuun: Re: Nostalgiamuisteloita, jonka kirjoitti: Tarkle , Maaliskuun 8, 2016 kello: 12:18:55:

Tarkle kirjoitti:
» Minä aloitin kisaamisen 5.5.1990. Ensimmäiset kilpailut olivat Lahden kevätnäyttelyn yhteydessä. Osallistujia taisi olla yhteensä alle 10. Voitin papillonin kanssa minien alokasluokan tuloksella 35 ja se sai myös oikeuden siirtyä avoimeen luokkaan. Vielä 90-luvun alkupuolella useimmat agilitykilpailut järjestettiin näyttelyiden yhteydessä samoin kuin tottelevaisuuskokeetkin.

» Toinen kilpailu oli Kirkkonummella ensimmäisten SM-kisojen karsinta. Siinä sijoituttiin alokasluokassa toiseksi tuloksella 62. SM-finaaliin emme kuitenkaan päässeet mukaan. Koirani ei silloin vielä osannut kaikkia esteitä ja muistelen työntäneeni sen renkaan läpi, kun ei se ollut sellaista aikaisemmin nähnytkään ja joitakin hyppyjä hyppäsin yhdessä koiran kanssa. Kirkkonummella näin ensimmäistä kertaa "oikeita" agilitykoiria ja mestaruuden muistaakseni voitti todella nopea pumi.

» En koskaan kilpaillut avoimessa luokassa, sillä vuonna 1991 tuli 1-luokka ja muistaakseni kaikki aloittivat silloin alusta.

Mä en kestä... Hekottelen täällä ääneen. Aivan loistavia muistoja kisoista Tarklella. *repeilee mielikuville*

Vastineena juttuun: Re: Nostalgiamuisteloita, jonka kirjoitti: Anu , Maaliskuun 8, 2016 kello: 09:34:25:

Anu kirjoitti:
» Muutos on ollut nopeaa! Harrastajien vaatimukset tuntuvat nousevan samaa tahtia kuin talkoohenki kuolee. Eikä siinä mitään, on vain hyvä, että turvallisuudesta ja koirien terveydestä huolehditaan paremmin. Olosuhteiden vuoksi en muistele "vanhoja hyviä aikoja", mutta kieltämättä tiettyä nöyryyttä ja rakkautta lajiin kaipaisi nykyaikaankin.

» Minun 7-vuotias kisakoirani on aloittanut kisauransa Niihaman maneesissa talvipakkasilla helmikuussa 2010. Tuo taisi kyllä olla viimeinen talvi, kun siellä järjestettiin kisoja. Saman koiran kanssa on myös treenailtu maneesilla "yövuorolla" esteitä yksien treenien takia edestakaisin kantaen. Tuntuukin välillä hassulta, kun nykyään ihmiset valittavat, jos joutuvat treenaamaan lämmitetyssä keinonurmihallissa arki-iltana kahdeksan jälkeen :D Itse olen kisannut vasta reilut 10 vuotta, mutta jo tässä ajassa olosuhteet ovat muuttuneet niin hurjasti, että vielä jaksan arvostaa nykyisiä huikeita tiloja ja treenimahdollisuuksia.

» Agilityyn tutustuin aikoinaan 90-luvun puolivälissä ensimmäisen koirani kanssa. Betonipohjaisissa halleissa hyppyytettiin eikä koiran huollosta paljon puhuttu...

Ihania nämä muistelot ja myös kaivataan tiettyä nöyryyttä ja rakkautta lajiin ei oman hapatuksen ihailua. Ja narinaa ihmettelen on lämmintä tilaa pehmeää keinonurmea sisä wc valoisa halli ja esteet valmiina sisällä + kentällä senkuin muokkaa mieleisen radan ja nauttii. Mutta ei kun on niin lämmin /tai kylmä ja ulkona on kylmä kauheaa käydä lämppäämässä/jäähdyttämässä koiraa jne:lleen. ?????

Vastineena juttuun: Nostalgiamuisteloita, jonka kirjoitti: Vanha kalkkis(ko) , Maaliskuun 7, 2016 kello: 12:34:48:

Esteet peräkärryyn ja järjestämään kisoja ympäri Suomea
Parketin/betonin/asfaltin päällystänä muovipressu parantamassa pitoa
Maksien hypyt 75
Kaikkien kisaajien yhteismajoitukset leirintäalueilla, kurssikeskuksissa tms.
Etenemä 3 m/s lähes ylitsepääsemtön
Puomin ja keinun leveys 20 cm ???
Tokotuomarit saivat tuomaroida agikisoja
Juhannusagilityt Hailuodossa, varsinkin 90-luvun lopulla

Vastineena juttuun: Re: Nostalgiamuisteloita, jonka kirjoitti: Kalkkis , Maaliskuun 8, 2016 kello: 20:44:56:

Treenit pyöreässä "maneesissa" lauantaisin klo 20 jälkeen. Esteet ensin ulkoa kontista sisälle ja lopuksi takaisin konttiin. Maneesissa tolppa keskellä, jonne kerääntyi myös vettä. Rata oli siis usein ympyrän mallinen.

Epiksiä hallissa, jos useampia tolppia keskellä rataa. Pohjana muistaakseni lauta, jonka päälle vihreä verkamatto.

Vastineena juttuun: Nostalgiamuisteloita, jonka kirjoitti: Vanha kalkkis(ko) , Maaliskuun 7, 2016 kello: 12:34:48:

-90 luvulla kisoja ei niin hirveesti vielä ollut. Tuomarinkartanon maneesissa järjestettiin välillä lauantai-iltaisin, oliskohan alkaneet klo 18 vai peräti 20...
Enää ei kyllä siihen aikaan tulis mihkään lähdettyä :)